VAAKUNA JA NIMI


Alun perin nykyiset aatelisvaakunoiksi kutsumamme symbolit olivat vaakunakilpiä, joiden tarkoitus oli toimia tuntomerkkeinä taistelukentällä. Vaakunan kuvaus sisältyy kullekin aatelissuvulle aateloinnin yhteydessä annettuun vaakunakirjaan, jossa myös on vaakunan kuva. Taiteellinen muotoilu on sitten vaihdellut ajan ja maun mukaan.

1800-luvun lopussa nuori George Granfelt sai tehtäväkseen piirtää kaikki sukuvaakunat, jotka sitten vuonna 1889 julkaistiin kirjassa Vapenbok för Finlands Ridderskap och Adel.

Aateloinnin yhteydessä ylennetty henkilö otti usein itselleen uuden sukunimen. 1700-luvulle asti riitti pelkkä ilmoitus uuden sukunimen ottamisesta, koska sukunimet eivät juurikaan siihen saakka olleet käytössä aateliston ulkopuolella.

Ylennetyn henkilön aateloinnin yhteydessä ottama nimi perustui usein vaakunakuvaan tai liittyi siihen tilaan tai muuhun maantieteelliseen paikkaan, josta suku oli peräisin. "Porvarillisen" sukunimen säilyttäminen, toisinaan pienin muutoksin tai jonkinlaisin lisäyksin, tuli yhä yleisemmäksi aateloitujen keskuudessa 1800-luvulla. Nimi itsessään ei siis tarkoita aateluutta. Saman suvun sekä aateliset että aatelittomat haarat voivat näin ollen kantaa samaa sukunimeä.

Kolme sukua on aateloinnin yhteydessä ottanut suomenkielisen sukunimen. Myös muissa suvuissa esiintyy suomalaisia nimimuotoja, koska tietyt suvun jäsenet ovat valinneet sukunimestään suomalaistetun muodon tai suomentaneet nimensä.

Lisätietoja aatelissuvuista ja niiden vaakunoista: Ole hyvä ja klikkaa tästä