AATELISTO TÄNÄÄN


1723 säädetyt, ritarisäädyn ja aateliston nauttimat etuoikeudet koskivat lähinnä verovapautta, jonka viimeisetkin rippeet katosivat Suomessa vuonna 1920 tulo ja varallisuusverotukseen siirryttäessä.

Huolimatta taloudellisten etuoikeuksien ja poliittisen vallan katoamisesta suvut kuitenkin elävät yhä ja niiden myötä myös kukoistava perinne.

Ritarihuoneen nykyinen toiminta perustuu vuoden 1918 ritarihuonejärjestykseen, jonka vahvisti nuoren itsenäisen Suomen valtionhoitaja C.G. Mannerheim. Tämän lain mukaisesti aatelisto kokoontuu joka kolmas vuosi aateliskokoukseen. Kokousten välisiä juoksevia asioita hoitaa Ritarihuonejohtokunta, joka koostuu seitsemästä varsinaisesta jäsenestä ja viidestä varajäsenestä. Sihteerinä sekä aateliskokouksessa että johtokunnassa toimii Ritarihuonesihteeri.

Itse rakennuksen ja siellä olevien historiallisesti arvokkaiden kokoelmien hoitaminen kuuluu nykyisin Ritarihuoneen ensisijaisiin tehtäviin. Ritarihuoneen arkistossa säilytetään muun muassa laajaa vaakunakirjojen kokoelmaa. Tämän sisältämistä värillisistä vaakunapiirroksista vanhimmat ovat 1500-luvulta. Lisäksi kokoelmiin kuuluu korkeatasoinen sinettikokoelma sekä lukuisia arvokkaita kunniamerkkejä.

Ritarihuonekanslia, jonka yhteydessä toimii kirjasto sekä arkisto tutkijoita varten, on avoinna arkisin klo 10-14. Kansliassa työskentelee genealogin lisäksi myös ritarihuonekamreeri kanslisti, jotka vastaavat Ritarihuoneen eri toimintoja koskeviin kyselyihin.

Ritarihuoneen hallussa on kaikkien suomalaisten aatelismiesten henkilötiedot keskiajalta lähtien. Ritarihuone- genealogi vastaa näiden sukuluetteloiden jatkuvasta päivittämisestä sekä johtaa Ritarihuoneen muuta tutkimus- ja julkaisutoimintaa.

Suomen Ritarihuonetta täysin vastaavia laitoksia on ainoastaan Ruotsissa. Muualla Euroopassa, kuten Isossa-Britanniassa, Alankomaissa, Belgiassa ja Espanjassa, on eri tavoin toimivia julkisoikeudellisia aatelisyhteisöjä.